Alkusammutuskalusto: käsisammuttimet ja palopostit

Suomen ympäristöministeriö ohjeistaa: ”Rakennus tulee tarvittaessa varustaa tarkoituksenmukaisilla alkusammutusvälineillä siten, että rakennuksessa olevat voivat käynnistää sammutustoimet palon alkuvaiheessa” (Suomen rakentamismääräyskokoelma E1 Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet, 2011, luku 11.5).

Vähimmäismääräyksenä rakennuksissa pidetään käsisammutinta, jonka teholuokka on 27 A 144 B. Tulityöpaikoilla ja muissa erityisissä tiloissa vaaditaan suurempaa teholuokkaa tai sammuttimen soveltuvuutta palavien kaasujen sammuttamiseen.

Sammuttimet voidaan jakaa viiteen eri sammutintyyppiin: jauhe-, hiilidioksidi-, neste-, rasvapalo-, ja metallipalosammuttimiin. Kullakin sammutintyypillä on omat vahvuutensa. Jauhesammutin on tehokkain, mutta sen käytössä hienojakoinen sammutinjauhe aiheuttaa suuren jälkisiivouksen.

Sammuttimet on sijoitettava mielellään poistumisreiteille lähelle uloskäytävää. Erilaisten palovaarallisten laitteiden ja tilojen läheisyyteen on sijoitettava niiden paloon soveltuvat sammuttimet. Sammutin on aina kiinnitettävä sijoituspaikalleen kaatumisen ehkäisemiseksi.

Sammuttimen voi tarvittaessa sijoittaa sammutinkaappiin. Sammuttimien edustat on pidettävä esteettöminä, jotta sammuttimien käyttö on mahdollisimman nopeaa.

Käsisammuttimet tarkastetaan kahden vuoden välein. Ulkona tai tärinässä olevat käsisammuttimet on tarkastettava vuosittain. Ensimmäisen tarkastuksen ajankohta määräytyy käsisammuttimen valmistusajankohdasta.

Jauhe- ja hiilidioksidisammuttimien huoltoväli on 10 vuotta, vesipohjaisten sammuttimien 5 vuotta. Sammutin on huollettava aina käytön jälkeen.

Tarkastuksen ja huollon saa suorittaa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) hyväksymä käsisammutinhuoltoliike.

Pikapalopostit on asennettava pääsääntöisesti teollisuus- ja varastorakennuksiin, yli 200 m2 lämpimiin autosuojiin, majoitustiloihin, hoitolaitoksiin sekä kokoontumistiloihin. Pienissä rakennuksissa voidaan pikapaloposti korvata käsisammuttimella pelastusviranomaisen näin hyväksyessä.

Pikapalopostien määrän riittävyyttä arvioitaessa on perusteena letkun pituus (yleensä 25 metriä). Sen tulee kattaa koko suojattava alue. Riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon prosessilinjat, koneet, kalusteet ja muut esteet. Määrä on lisäksi arvioitava palo-osastoittain. Pääsääntöisesti pikapaloposti palvelee sitä palo-osastoa, johon se on sijoitettu.

Pikapalopostit tulee tarkastaa joka vuosi ja letkut tulee koeponnistaa viiden vuoden välein.